Näin voi hyvällä syyllä sanoa sen jälkeen, kun viimein palasin Pohjanmaalle Keski-Euroopan turneelta. ”Omatoimilomani” päivitti hyvin sitä, miten täytyy jatkossa varautua joukkoliikennevälineillä tehtävään matkaan kotiovelta kohdekaupunkiin.
Valitsin tällä kertaa osittain pakon sanelemana kotimaan liittymälentojen sijaan junan. VR:n luotijunan, Pendoliinon, aikataulut sopivat minulle kumpaankin suuntaan parhaiten. Niinpä varasin heidän sivuiltaan kaksi kahden tunnin ja 15 minuutin matkaa Seinäjoelta Tikkurilaan ja tästä maksoin reilut sata euroa. Ei mitenkään edullista, mutta nopeaa ja mukavaa.
Ehkä olisi kannattanut päättää VR:n osuus siihen lipun varaamiseen. Menomatkalla valtionyhtiön lippulaiva hyytyi Ikaalisten ja Ylöjärven välille (paikan sain selville kiitos Nokian GPS-paikannuslaitteen) ja noin 25 minuutin aikana ainoa informaatio oli kuljettajan yhteydenottopyyntö konduktöörille. Kohtuu pienellä kustannuksella Pendoliinoonkin voisi hankkia henkilökunnalle sisäpuhelimet… Tikkurilaan saavuimme noin 40 minuuttia myöhässä. Eli matka-aikaan tuli lähes kolmannes lisää, veloituksetta! Paluumatkalla olimme vain puolituntia myöhässä, kiitos 30 kilometrin päässä hotelliasiakkaaksi pyrkineen InterCity -vaunun. Mitäköhän merkitystä todellisuudessa tuolla aamuyöllä seinästä irti revityllä vaunulla ja 9.46 Tikkurilasta lähteneen Pendoliinon myöhästymisellä oikeastaan oli? Eikö VR todellakaan pysty paremmin reagoimaan ja paikkaamaan omituisia töppäilyjään… Kahden raiteen ollessa pääteasemalla pois pelistä koko Suomen liikenne on kaaoksessa.
Lentomatkat kolleegani varasi jo hyvissä ajoin Finnairilta, varmalta ja luotettavalta toimijalta. Menimme lentoasemalle jo hyvissä ajoin, 1,5 tuntia ennen lentomme lähtöä. Viimeistään nyt tiedän, että lentokentällä toimii neljä eri yhtiötä, jotka eivat ole keskenään yhteistyössä. Järjettömän odottelun ja sekamelskan päätteeksi juoksimme uuden terminaalijärjestelyn avustuksella kakkosterminaalista ykkösterminaaliin Finnairin koneeseen. Saavuimme portille 7.58, kaksi minuuttia ennen koneen lähtöä ja siinä sivussa saimme kehut Finnairin henkilökunnalta. Itse mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin? No, ensi kerralla menen kentälle jo kolme tuntia ennen lentoa Müncheniin, josko silloin ehtisin koneeseen ajoissa. Matkatavarat voivat tulla sitten, kun ehtivät.
Tällä kertaa matkatavarani saapuivat kolmen päivän kuluttua saapumisestani Müncheniin. Aika nopeasti. Syynä viivästymiseen oli Finnairin mukaan poikkeukselliset sääolot Euroopassa. Saattoi ollakin, mikäli 8 lämpöastetta ja vesisade ovat nykyään poikkeavaa. Samainen viesti poikkeavista sääoloista taitaa olla vieläkin Finnairin sivuilla ja kannattaa siellä pitääkin, koska aivan tältä istumalta en usko matkatavaralogistiikan muutokseen Helsinki-Vantaalla. Finnairin asiakaspalvelunä tälläisessä tapauksessa oli hieno puheposti, jonka softaa pitäisi vielä hieman parantaa. Puheposti ei ehkä aivan ymmärtänyt ongelmaani tai sitten en osannut sitä hänelle oikein kertoa. Muuten tuo puheposti vaikutti kohtuullisen viehättävältä henkilöltä. Ehkä kuitenkin viehättävämpi ja tunteellisempi henkilö (lue: ihminen) sai lähteä työpaikaltaan kolmessa tunnissa toukokuun kuudentena päivänä viime vuonna.
Nettisivuilla olikin sitten vastaus ongelmaani. Matkalaukkuni jäljitysohjelma. Pyydetyt tiedot kenttään ja sitten vain lukemaan, missä päin maailmaa lämpökerrastoni liikkuu? No, tällä hetkellä 8 päivää lähtöselvitykseni jälkeen tuon ohjelman mukaan matkalaukkuni on edelleen ”toimituksessa”. Mutta kyllä se on tällä hetkellä varastossani täällä Pohjanmaalla. Suoraselkäisesti voin sanoa, että meidän talossa ei sallita tuollaista asennevammaisuutta ja palvelualttiuden puutetta, mitä lähtöselvityksessä havaitsimme – ainakin seitsemän virkailijan kohdalla. Parasta esittivät Finavian kaksi univormuihin pukeutunutta mieshenkilöä, joilta kysyimme, eikö kannattaisi olla kertomassa kakkosaulan sisääntulossa, mikä näistä 150 metrin ”jonoista” vie lomalennoille ja mitkä reiteille? Vastaus oli selkeä; me ei oikeastaan olla töissä täällä. Näin.
Yksinkertaisesti; kunnianhimoa Helsinki-Vantaan työntekijät firmasta riippumatta!
Finnairin puolustukseksi on sanottava, että suurin syypää näihin ongelmiin olemme kuitenkin me lentomatkustajat itse. Ei vain ole hyvää ja halpaa. Kun 200 euron lento Barcelonaan on monien mielestä liian kallis, ei palvelutkaan voi olla enää tasolla, joihin olemme tottuneet. Tällä hetkellä halpisyhtiöt pääsevät näyttämään hyviltä toimijoilta Finnairin siivellä, mutta pian meillä on enää vain halpisformaateilla toimivia yhtiöitä ja siinä pelleilyssä tämä nykyinen toiminta on vasta alkusoittoa.
Kaiken edeltävän kruunasi matkani loppumetreillä VR:n ykköstuotteen ravintolavaunussa nautittu vahvahko kahvi kuivan kuningatar kierrepullan kera hintaan 3,20 euroa. Sain toki lähtiessäni tuoliaan ahkerasti vartioineelta nuorelta myyjättäreltä hyväksyvän kiitoksen. Hieman sitä viilensi hänen pitkä kannykkäpuhelunsa, joka taisi vain sattua juuri minun lähtöni kohdalle – tai ehkä kolmen neljän muunkin asiakkaan.
On ainakin hyvää koulutusmateriaalia kuljettajiemme vuotuiseen koulutuspäivään. Näillä mennään!
Juha